sivun alkuun

28.6.2004 Helsinki

HELSINGIN KAUPUNGIN

KAUPUNKISUUNNITTELUVIRASTO

45. kaupunginosan kortteleita 45083 (tontit 1-4), 45084 - 45087 ja katualueita koskeva asemakaavan muutosluonnos

Viite Kaupunkisuunnitteluviraston 13.10.2003 päivätty kirje asemakaavan muutoksen valmistelusta ja osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta, kaupunkisuunnitteluvirastossa 27.10.2003 järjestetty keskustelutilaisuus, 26.4..2004 päivätty ilmoitus asemakaavan nähtävilläolosta, keskustelutilaisuus 17.5.2005 monitoimitalo Stoassa, kaupunkisuunnitteluviraston informaatio korjausohjeluonnoksesta ja kiinteistöverolaskelmista sekä kaupunkisuunnitteluviraston sähköposti-ilmoitus kaavaluonnoksesta ja korjausohjeista annettavien kommenttien lisäajasta 28.6.2004 asti.

Vartio- ja Mellunkylän kiinteistöyhdistys ry toteaa asemakaavan muutosluonnoksesta ja siihen liittyvistä korjausrakentamisohjeista seuraavaa:

Vartio- ja Mellunkylän Kiinteistöyhdistys järjesti 16.11.2003 kaavamuutosalueen kiinteistöjen omistajien neuvottelutilaisuuden. Neuvottelutilaisuuden muistio on toimitettu 19.11.2003 kaupunkisuunnitteluvirastolle. Muistiossa ehdotettiin uudentyyppistä vuorovaikutteista kaavan valmisteluprosessia, joka vastaisi rakennuslain henkeä. Vartio- ja Mellunkylän Kiinteistöyhdistys toteaa, että tähän suuntaan valmistelussa on jo varsin myönteisesti edetty. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että kaavaehdotuksen viimeistelyvaiheessa ja rakennusvalvontaprosessissa otetaan huomioon nyt esitettävät näkemykset.

Yhdistys järjesti 21.6.2004 kaavamuutosalueen kiinteistönomistajien kokouksen, jossa käytiin yksityiskohtaisesti läpi kaavamuutos ja siihen liittyvä korjausrakentamisohje. Tämä lausunto on laadittu kokouksen linjausten mukaisesti. Lisäksi tavoitteelliseksi todettiin, että mahdollisimman moni kiinteistönomistaja jättää myös oman lausuntonsa.

Kaavamuutoksen lähtökohdiksi muistion 16.11.2003 mukaisesti todettiin yhteisenä kantana seuraavaa: Alue tulee kaavamuutoksessa säilyttää vehreänä ja väljästi rakennettuna omakotialueena, jolla on puolitoistakerroksisia vanhaan rakennuskantaan hyvin sopeutuvia taloja. Alueen ilme tulee säilyttää. Tämän linjauksen tulee edelleen olla suunnittelun lähtökohtana.

Em. muistiossa esitettiin kysymys siitä, päästäisiinkö tavoiteltuun lopputulokseen normaaleilla kaavamerkinnöillä ilman SR 3 suojelumerkintää. Lisäselvitysten perusteella on muodostunut selkeä käsitys, että SR 3:n mukainen menettely korjausrakentamisohjeineen johtaisi tämän päivän asumisstandardeja vastaamattomaan rakentamistapaan, johtaisi joidenkin huonokuntoisten rakennusten kalliiseen korjausrakentamiseen, olisi luonteeltaan byrokraattinen ja rajoittaisi alueen tavoitteiden mukaista kehittymistä. Vartio- ja Mellunkylän kiinteistöyhdistys esittää normaalin kaavamerkintälinjan käyttämistä ilman suojelumääräyksiä ja ilman liian yksityiskohtaisia ja nykyiseen rakentamistapaan soveltumattomia korjausrakentamisohjeita. Katsomme, että yleiskaavassa esitetyt tavoitteet alueen puutarhamaisen pientaloalueen luonteen säilyttämisestä on mahdollista saavuttaa ilman asemakaavassa ja rakentamisohjeissa määriteltyjä yksityiskohtaisia alueen museoimiseen viittaavia kannanottoja. On kiinnitettävä huomiota siihen, että yleiskaavan SR 3 merkintä tarkoittaa lievintä ympäristön ja kulttuuriperinnön säilyttämislinjausta.

Tosiasiallisesti kaupunkisuunnitteluvirasto esittämät suojeluratkaisu ja tehokkuusluvun nosto ovat ristiriidassa keskenään. Jos jokaiselle tontille rakennettaisiin ns. kirvesvarsiratkaisuna toinen rakennus ja tehokkuuslukua samalla nostettaisiin, ei kysymyksessä olisi enää miljööltään samantyyppinen alue kuin vanha rintamamiestaloalue, jolle oli leimallista puutarhat ja vehreys.

Todennäköisenä pidetään, että kovin monille tonteille ei tultaisi rakentamaan toista taloa. Alueen kulmatonteilla, joilla ratkaisu on helppo toteuttaa, on toiset talot jo rakennettu. Tehokkuusluvun nosto 0.20:stä 0.25:teen merkitsee kiinteistöveron nousua, josta on saatu käyttöön tyyppilaskelmat. Mikäli taloja ei kuitenkaan tulla rakentamaan, merkitsisi kiinteistöveron nousu merkittävää asumiskustannusten nousua ja huomattavaa kustannuserää esim. kymmenen vuoden aikana. Alueen vanhat asukkaat kiinnittivät vakavaa huomiota tähän ongelmaan, joka söisi heidän pieniä eläkkeitään.

Useimmat pitävät tehokkuusluvun nostamista 0.25 perusteltuna. Tällöin esitetään kuitenkin otettavaksi käyttöön uudentyyppinen kaavaratkaisu: kaavassa todetaan , että tonttikohtaisesti tehokkuusluku on nostettavissa 0.25:teen, mutta päätökset tehdään tapauskohtaisesti. Hallinnollisesti menettely on helposti ratkaistavissa, kun kysymyksessä on kaikkia koskeva periaateratkaisu, joka voidaan toteuttaa standardipäätöksillä. Päätös ei myöskään loukkaisi kaavoituksen tasapuolisuusperiaatetta, sillä kaikilla on tarpeidensa mukaan oikeus tähän ratkaisuun.

Kaavaluonnoksessa ei ole yksityiskohtaisesti esitetty katuratkaisuja. Talojen lisääntyminen merkitsee liikenteen lisääntymistä. Yhteisenä näkemyksenä esitettiin, että Orvokkitiellä ei tule toteuttaa Keltanotien tyyppistä kavennettua katuratkaisua, jossa katua on kavennettu jalkakäytävällä niin kapeaksi, että esimerkiksi omakotiasukkaille välttämättömiä perävaunuja on vaikea saada peruutettua talojen pihaan.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on esittänyt 17.5. päivätyssä luonnoksessa alueen sr-3 rakennuksissa käytettävät korjausrakentamisohjeet, joihin esitetään seuraavat yksityiskohtaiset kommentit:

SOKKELI

Vanhoissa rintamamiestaloissa perustukset on tehty ns. säästöbetonista, joista ei saa nykystandardien mukaisia siistiä pintoja muutoin kuin perusteellisella uudella pinnoituksella. Normaali ja alueellakin yleisesti esiintyvä pinnoite on rouherappaus Laajennusosiin ja uusiin rakennuksiin perustukset tehdään nykyisin aina harkoista, jotka pinnoitetaan. Alueella esiintyy perustuksissa jo nykyisin lukusia muitakin värejä kuin vaaleanharmaata. Näiden näkökohtien mukaisesti ohjetta on muutettava.

ULKOSEINÄT

Pintamateriaaliksi esitetään aivan oikein puuta tai rappausta. Vaakalaudan osalta esitetään höyläpintaa, jossa tunnetusti ei maali yleensä pysy. Tästä on todellakin riittävä määrä havaintoja eri puolilta Suomea. Laudoituksessa käytetään nykyisin hienosahattua lautaa, jossa maali pysyy merkittävästi paremmin ja jota ei muutoin kuin lähietäisyydeltä pysty erottamaan höylälaudasta. Laudoitusohjetta on muutettava.

KATTO

Ohjeessa todetaan suositeltavaksi kattomateriaaliksi maalattu sileä pelti, jolla tarkoitettaneen saumapeltiä. Saumapelti on osoittautunut sillä tavoin ongelmalliseksi, että nykyaikainen koko lappeen mittainen saumapelti pitää tuulella voimakkaasti ääntä. Ns. profiilipelleillä tämä voidaan välttää. Kattoväreiksi todetaan harmaa, vihreä ja punainen. Alueella merkittävä osa kattoja on kuitenkin jo nyt muita peltikatoille tyypillisiä värejä: grafiitinharmaata, kuparinruskeaa ja mustaa.

Kattoikkunasta todetaan, että sen tulee olla pystysuora. Tällä tarkoitettaneen ns. kottaraisratkaisua ja myöhemmin ohjeessa todetaan, että ns. lapeikkunat on kielletty. Suomessa on varmasti jo kymmeniin tuhansiin rintamamiestaloihin asennettu lapeikkunat, jolla voidaan merkittävästi parantaa talon muutoin vaikeasti käytettävän keskiosan asumiskäyttöä. Tämä on erityisesti perusteltua silloin, kun taloa jatketaan, kuten korjausohjeessa toisaalla esitetään. Ns. kottaraisen rakentaminen on kustannuksiltaan oleellisesti kalliimpaa kuin lapeikkunan asennus. Lisäksi kottaraisen rakentaminen merkitsee selvästi suurempaa ulkonäkömuutosta kuin lapeikkuna. Todettakoon, että moniin alueen taloihin on jo asennettu lapeikkunoita, joten seuraavat korjausrakentajat joutuisivat epätasa-arvoiseen tilanteeseen.

Kattomateriaalien, katon värien ja kattoikkunoiden osalta ohjetta on muutettava.

RÄYSTÄÄT

Avoräystäillä tarkoitettaneen räystäsrakennetta, jossa kattosarikat näkyvät. Tällaisessa rakenteessa seinälaudoituksen täytyy ulottua kattolaudoitukseen asti, josta puolestaan seuraa, että katon alla olevan tilan täytyy olla tuuletettu. Tällaisen tehokkaasti toimivan tuuletustilan ratkaiseminen ei ole helppoa, jos yläkerran tila pyritään mahdollisimman tehokkaasti ottamaan asumiskäyttöön. Tarkoituksenmukaisempi ratkaisu on katon suuntainen umpiräystäs, joka onkin alueella ollut yleinen rakentamistapa. Sadevesikourut ja syöksytorvet voivat ulkonäöllisesti olla yhtä hyvin peltisiä kuin muovisiakin. Räystäsrakenteissa tulee sallita umpiräystäät sekä muoviset kourut ja syöksytorvet.

IKKUNAT

Ohjeessa kiellettäisiin alumiinipuitteiden käyttö. Suomen ilmasto-olosuhteissa alumiinipuitteet ovat osoittautuneet ainoaksi kestäväksi ja huoltovapaaksi ratkaisuksi. Ne ovatkin nykyisin vallitseva rakentamistapa yleensä ja yleinen jo myös kaavamuutosalueella. Alueen asukkaat ovat katuetäisyydeltä tehneet useita materiaalin arviointitestejä, joissa on voitu todeta, että mikäli puuikkuna on kunnon maalissa, alumiini- ja puupuitetta ei pysty erottamaan muuta kuin muutaman kymmenen sentin etäisyydeltä. Alumiiniset ikkunapuitteet tulee sallia.

OVET

Asukkaiden on vaikea ymmärtää, minkä takia laseilla varustettuja valmisovia ei voisi hyväksyä silloin kun ne sopeutuvat talon ulkonäköön.

KUISTIT JA ULKOPORTAAT

Miksi kuisteilla sallitaan vain yksinkertaiset lasit? Asumismukavuuden kannalta kuisteja on muutettu ja halutaan muuttaa lämpimiksi. Miksi puuportaassa sallitaan vain tumma väri, joka estäisi kyllästetyn materiaalin käyttämisen? Portaiden metallirunko on vallitseva tapa nykyisessä rakennustekniikassa. Sodan jälkeiset kaidetyypit eivät täytä nykyisten rakennussäädösten turvamääräyksiä. Terassien lämpölasit on sallittava ja portaat on voitava tehdä nykyaikaisista materiaaleista sekä kaiteet luonnollisesti tämän päivän turvamääräysten mukaisiksi.

AITAAMINEN

Ehdotukset ovat hyväksyttävissä.

EI SALLITA

Lapeikkunoita ja alumiinipuitteita koskevat näkökohdat on esitetty jo edellä.

Parvekkeiden osalta rakennusohje ja kaavaluonnos ovat ristiriidassa. Kaavamääräyksessä sallitaan uudisrakennuksissa parveke, joka on korkeintaan 1/3 julkisivun pituudesta. Todettakoon, että myös rintamamiestaloihin on laajalti eri puolilla maata rakennettu jo alun perin tuuletusparvekkeita. Tuuletusparveke parantaa oleellisesti talon yläkerran asumismukavuutta. Laajat oleskeluparvekkeet eivät tähän talotyyppiin luonnollisestikaan istu.

Kaikkien terassirakenteiden jyrkkä kieltäminen ei ole nykyisen asumiskulttuurin mukaan mitenkään hyväksyttävissä. Luonnollisesti terassit on sopeutettava kooltaan, korkeudeltaan ja ulkonäöltään ympäristöönsä.

Lapeikkunat, alumiiniset ikkunapuitteet, tuuletusparvekkeet ja terassirakenteet tulee sallia.

LAAJENNUSOHJEET

Laajennuksia koskevat ohjeet ovat hyväksyttävissä ottaen huomioon mitä edellä on todettu korjausrakentamisen yksityiskohdista.

RAKENNUSKANNAN TÄYDENTÄMINEN UUDISRAKENNUKSILLA

Kirjallisissa rakennusohjeissa ei selkeästi todeta sitä, miltä osin ohjeet koskisivat uudisrakennuksia. Keskustelutilaisuudessa Stoassa kuitenkin todettiin, että samat ohjeet koskisivat myös uudisrakennuksia. Mikäli ehdotettuja ohjeita noudatettaisiin kirjaimellisen tarkasti, ei yhdistyksemme tekemän selvityksen mukaan yhdenkään talotehtaan valmismallistoon kuulu alueelle ehdotettujen rakentamisohjeiden mukaan rakennettavissa olevia valmistaloja. On pidettävä kohtuuttomana lähtökohtana sitä, että kaikki uudisrakennukset olisi rakennettava ns. pitkästä tavarasta. Tämä tulisi rakentajille usein merkittävästi kalliimmaksi ja hankalammaksi kuin valmisratkaisu. Sinänsä markkinoilla on rintamiestalomiljöisiin suunniteltuja valmistaloja, jotka olisivat mahdollisia myös ko. kaavamuutosalueella, mikäli rakentamisohjeet muutettaisiin suurin piirtein ehdotustemme mukaisiksi.

YHTEENVETO

Alueen asukkaat eivät halua, että alueesta tulisi tiukasti suojeltu museoalue. On todettava, että alue ei enää vuosikymmeniin ole ollut täysin yhtenäisen ilmeen omaava rintamamiestaloalue, vaan alueella on useamman aikakauden kerrostumia. Katselmuksemme mukaan alueen vajaasta viidestäkymmenestä talosta löytyy vain 1-2 taloa, jotka täydellisesti täyttäisivät rakentamisohjeluonnoksen määräykset.

Aluetta tulee kehittää vehreänä ja väljästi rakennettuna omakotialueena, jolla on puolitoistakerroksisia vanhaan rakennuskantaan hyvin sopeutuvia taloja. Alueen ilme ja asumismiljöö tulee säilyttää. Rakentamisohjeita, mikäli sellaiset ylipäätänsä annetaan, tulee muuttaa siten, että ne vastaavat nykyaikaisen asumismukavuuden vaatimuksia ja niissä on otettu huomioon rakennusmateriaalien kehitys viimeisen 50 vuoden aikana.

Vartio- ja Mellunkylän Kiinteistöyhdistys ehdottaa, että hyvin käynnistynyttä aikaisempaa laajempaa vuorovaikutteista yhteistyötä jatketaan myös kaavaehdotuksen viimeistelyvaiheessa siten, että kaava on alueen väestön mielipiteiden mukainen ja siten myös hyvä esimerkkialue vastaavien muiden alueiden kehittämiselle.

Kunnioittavasti,

Vartio- ja Mellunkylän kiinteistöyhdistys ry

Anssi Paasivirta Pekka Kokko
puheenjohtaja sihteeri

sivun alkuun

 

 

HELSINGIN ENERGIA EI SUOSTU HYVITYKSIIN

Korkein hallinto-oikeus kumosi 10.4.2003 Helsingin Energian ohjatun yösähkön hinnankorotuksen, joka oli tullut voimaan 1.2.2001. Yhdistyksemme ja eräiden yksityishenkilöiden toimesta oli käynnistetty oikaisuvaatimus- ja valitusprosessi. KHO totesi perusteeksi toimivallan ylityksen hinnankorotuspäätöstä tehtäessä ja teknisen lautakunnan osalta päätöksen lainvastaisuuden lautakunnan hylätessä oikaisuvaatimuksen.

Hintojen korotus oli 0,21 c/ kWh yöenergian osalta ja 0,59 c/ kWh arkipäiväenergian osalta. Käydyssä neuvottelussa esitettiin vaatimus myös toisen päätöksen suhteen, koska se oli tehty samoilla perusteilla. Päätös tuli voimaan 1.12.2001, jolloin yösähkön hinta nousi 0,35 c/ kWh.

Nyt maksamme tulkintamme mukaan siis yösähköstä 0,56 c ja arkipäiväenergiasta 0,59 c/ kWh liian korkeaa hintaa. Helsingin Energia ei suostunut vaatimuksiimme perustellen kantaansa sillä, että KHO:n päätös ei sisällä palautuskehoitusta. Jatkotoimia Helsingin Energiaa vastaan pohditaan.

Täysin varaavassa sähkölämmityksessä yösähkön osuus on noin 90% vuosikulutuksesta. Helsingissä on noin 2500 tällaista omakotitaloa. Jos talon vuosikulutus on esim. 20.000 kWh, tulisi palautuksen olla korkoineen noin 180 euroa eli noin 1100 mummon markkaa.

Jorma Tsubari Jyrki Etelämäki

sivun alkuun

 

 

 

 

 

 

 

 

Kannanotto RTS 04:11 RT-ohjekorttiehdotukseen

RT-kortiston ohjekorttiosa on maan ehkä tärkein käytännön suunnittelua ohjaava julkaisu. Kokonaisuutena ajatus ko. aihetta ohjaavasta kortista on hyvin kannatettava. Tehtävän vakavuuden vuoksi arvioin oheisessa kommentissa korttia varsin tiukasti, kuitenkin tarkoituksena auttaa sen laatimisessa ja esittää ehkäpä tärkeitäkin näkökantoja, jotka ovat kenties jääneet vähälle huomiolle ehdotuksessa. Ymmärrän että kortti on tässä vaiheessa vielä keskeneräinen, mutta pyrin siis olemaan avuksi tuomalla julki kaikki havaitsemani puutteet luottaen siihen, että ette pidä esitettyjä, vähäisiäkään, huomioita saivarteluna.

Ystävällisin terveisin, toimeksi saaneena

Isto Maarttola

Arkkitehti SAFA, TkT

Vartio- ja Mellunkylän Kiinteistöyhdistyksen johtokunnan jäsen

1. Yleiset kommentit:

1.1 Ohjekorttiehdotuksen toteava luonne

Kortin yleisluonne on toteava eikä kortti onnistu kaikilta osin vastaamaan hyvän ohjeen perusvaatimukseen: miksi-kysymyksiin vastaamiseen. Tämä edellyttää kortin aiheen uudelleenmäärittelyä tai kortin radikaalia uudelleenkirjoittamista. Tällaisenaan korttiehdotus on manipuloiva esittäessään sisäisesti ristiriitaisia käytänteitä (vrt. tiivistäminen vs. alueen luonteen säilyttäminen) ikään kuin ne olisi hyväksytty yleisesti.

1.2 Viittaustekniikka

Esim. viittaukset maankäyttö- ja rakennuslakiin sivulla 1 ja viittaukset sivun 2 kuvateksteissä ovat ongelmallisia. Julkaisua "Lehtonen, Jarva 1987" ei löydy kirjallisuusluettelosta. Sen sijaan löytyy "Kaupunkien vanhimmat yhtenäiset pientaloalueet", jonka ovat kirjoittaneet Hilkka Lehtonen ja Hilkka Jarva vuonna 1983. Viitteistä esiintyy useita variantteja. Jos ei ole kysymys varsinaisesti viitteistä, mitä ovat sulkuihin merkityt nimet ja vuosiluvut jne.?

1.3 Kokemisen määräenemmistön korostaminen aikaenemmistön kustannuksella

Etupihan ja talon katujulkisivujen säilyttämisen tärkeyttä korostetaan kohtuuttomasti. Ajatuksellisena taustana on ilmeisesti katutilassa lyhyesti kohteen ohi kulkevien kokijoiden määräenemmistö verrattuna yksittäisen asukkaan monivuotiseen, jatkuvaan ja monipuoliseen kodin kokemiseen. Esim. s.10, Kuva 21, korostaa juuri etupihaa ja katujulkisivua. Entä takapiha ja sen liittyminen puistoon? Nekään eivät ole olemassa vahingossa, vaan suunnittelun tuloksena. Onko siis perustelua valita kokonaisuudesta osia ja nostaa ne muiden osien ylitse arvossa?

1.4 Truismit

Kortissa esiintyy runsaasti muitakin truismeja erityisesti kappaleiden aloituslauseissa. Niitä voisi

usein muuttaa enemmän johdannoksi esitettäville illustraatioille. Tokihan kappaleet on jotenkin

aloitettava, mutta ehdottaisin esim. jotain tämän tapaista (kohta Miljöön yhtenäisyys):

"Pientaloalueiden syntytavan ja rakentamisjakson erilaisuus vaikuttaa alueen miljöön

yhtenäisyyteen. Samoin alueen [kaavallisen] suunnittelun valmiusaste on vaikuttanut jne… .

Lauseita kuten (kohta Ulkotilat ja niiden rajaaminen) "Eri aikakausien … joskus on katutilojen

lisäksi esitetty aukioita ja puistoja, toisinaan taas ei", eli kaavaa "joskus on jotain ja joskus ei" ei

pitäisi käyttää. Ei myöskään tarvita "tyhjennyslauseita", esim. kohdassa Pihojen käsittely ja

kasvillisuus, 1. lause: " … joka on muotoutunut joko suunnitelmallisesti tai ilman suunnitelmaa".

(lisäksi ko. lauseessa on väärä tai ainakin epäselvä viittaus).

1.5 Vuorovaikutuksen kompastuskivet

Lukijan on erityisesti kohdassa 3.4 pidettävä mielessä, että kyseessä on ohjekortti, ja sikäli tekstissä kuvataan tavoitetilannetta, ei olemassa olevaa todellisuutta. Tämän voisi tuoda julki tekstissä suoraan tai edes käyttää konditionaalimuotoa puhuttaessa vuorovaikutustilanteiden järjestämisestä. Todellisuudessahan käytetään usein abstrahoituja esityksiä rakennusmassoista, jotka on asetettu tontin rajojen sisälle, yms. maallikkoja lähinnä hämääviä esitystapoja. On lisäksi tunnettua, että valmiin näköisen aineiston esittämisellä saadaan syntymään vaikutelma siitä, että todellisen vaikuttamisen mahdollisuudet ovat jo ohi, ja asiat on jo tosiasiallisesti päätetty. Tällöin osalliset päätyvät aidon vuorovaikutuksen antamisen sijasta tehdyn suunnittelun legitimoijiksi.

1.6 Esimerkkiliite

Esimerkkiliite on korttiehdotuksen selvästi pahimmin keskeneräinen osa ja antaa sellaisenaan vielä sekavan vaikutelman. Erityisen huomion kiinnittää kuitenkin joidenkin kohtien Yhteenveto. Kyseessähän ei nimestä huolimatta ole yhteenveto, vaan arviointi kaavasta, sen tavoitteiden onnistumisesta, sekä välillisesti myös rakentajien ja rakennusvalvonnan "onnistumisesta".

Yhteenvetojen normatiivisuus on erittäin häiritsevää, eikä kuulu kortin aihepiirin asialliseen käsittelyyn. Kirjoittaja(/-t) tuo julki mm. mielipiteitään ja oletuksiaan siitä, mikä on vaikuttanut asukkaiden tietoisuuteen "erittäin onnistuneiden uudisrakennusten" syntymiseen, sekä siitä, mikä on yleinen mielikuva "hienosta" asumisesta. Yhteenvedot ovat joko spekulatiivisia, tai sitten yhteenvetojen kirjoittajalla (kirjoittajilla?) on ollut käytössään erittäin kunnioittava tieto paitsi alueista, niiden kaavoituksesta, myös ihmisten yleisistä mieltymyksistä. En löydä perusteita näiden subjektiivisten mielipiteiden esittämiselle yhteenveto-otsikon alla RT-ohjekortistossa.

1.7 Oikoluku

Suoritettaneen …

1.8 Jakelu

Jakelulista herättää lievää kummeksuntaa. Millä perusteella listan tahot on valittu? Voiko listalle ilmoittautua?

2. Mielipidekysymykset

s. 1, Kuva 1 Rakennuksen väritys on kuvan perusteella ainoa rakennuksen ominaisuus, joka sopii ko. alueen ilmeeseen. Rakennuksen massoittelu on kuvan perusteella kömpelö, eikä onnistu viittaamaan puukortteleihin, sikäli kuin se on voinutkaan olla tavoitteena. Vapaa aukotus viittaa modernismiin ja rakennuksen detaljointi postmoderniin muotokieleen. Yhdistelmä ei ole paras mahdollinen. Näillä perusteilla kohde ei mielestäni sovellu tämän ohjekortin ensimmäisen sivun vinjettikuvaksi.

s. 16, Kuva 31 Kuva on mielestäni turha tai ei ainakaan vastaa kuvatekstiä.

3. Spesifit kommentit ja kyseenalaistukset

s. 1, kpl 3 … vaihtoehdoksi… . Vaihtoehdoksi mille?

s. 2, kpl 2 enisijaisesti, p.o. ensisijaisesti

s. 2, kpl 2 Kappaleen viesti jää epäselväksi

s. 2, kpl 2 … parantaa …, paremmin: tähtää parantamaan

s. 2, kpl 5 Missä ko. esimerkit ovat?

s. 2, kpl 6 Suluissa esitetty teema ansaitsisi oman kappaleen korostamaan kortin käsittelemän aiheen merkittävyyttä.

s. 2, taulukko 1, kohta Etuja, alakohta 2

Mikä palvelurakenteen sektori on hyödynnetty niin vajaasti, että se perustelee täydennyskaavoitusta?

s. 2, taulukko 1, kohta Etuja, alakohta 4

Mikä on ennenaikaista? Täydennysrakentaminen on kaupunkirakenteen volyymin tai asujaimiston lisäämistä jo olemassa olevissa fyysisissä puitteissa

s. 2, taulukko 1, kohta Etuja, alakohta 5

Asukkaan päätösvalta asumisväljyyttänsä – myös tonttikoon osalta – kuitataan tällä perustelulla merkityksettömäksi. Näin vahva väite edellyttää vahvaa empiiristä näyttöä. Kaikkien asumisihanne ei ole "viimeistelty ympäristö". Ympäristön kokemuksellinen arvo on subjektiivinen suure.

s. 2, taulukko 1, kohta Ongelmia, alakohta 4

Sopeuttaminen ei Suomalaisesta arkkitehtuurikeskustelusta huolimatta ole yleisesti hyväksytty suunnitteluparadigma, eikä ainoa suunnitteluperiaate. Kontrastinen tai kontekstista irroittautuva suunnittelu ei ole per se huonompi lähtökohta.

s. 2, luku 2 LÄHTÖTIETOJEN KOKOAMINEN

"Inventointi, inventaari, kartoitus" … ovat mitä? Näille käsitteille olisi mielenkiintoista nähdä määritelmät sikäli kun niitä ei ole tarkoitettu esittää tässä saman asian rinnakkaisina nimityksinä.

s. 2 Tämä julkaisu voisi olla sopiva foorumi esittelemään myös sitä, mitä kaikkea voidaan tarkoittaa "asemakaavan toteamisella epätarkoituksenmukaiseksi".

s. 2 Käsite "tarkastelu"; mitä sillä tarkoitetaan? Liittyykö se edellä mainittuihin käsitteisiin?

s. 3 Kuva 3: kuvateksti "imakuva" p.o. ilmakuva.

s. 3 2.2, kpl 1 "miljöön perusluonne"; mitä se on? Tällaisenaan se sisältyy alueen eri hierarkiatasojen eri attribuutteja esittelevään luetteloon.

Luetteloon sisältyy myös jako julkisiin ja pihatiloihin. Parempi jaottelu on esitetty kortissa myöhemmin. Sama ongelma esiintyy muissakin vastaavissa listauksissa.

s. 4, kpl 2 Lauseesta "Rakennusten alkuperäisellä ilmeellä …" lähtien asia kuuluu kohtaan 4 TOTEUTUKSEN OHJAUS.

s. 4, kohta Ulkotilat ja niiden rajaaminen

Mikä on oleellinen piirre? Pitäisikö tässä viitata esim. Lyncin tunnettuun teoriaan?

s. 6 Neljäs kuvateksti vaatii hiomista kokonaiseksi lauseeksi.

s. 6, kpl 2, 1. lause Vahva väite, jolle ei kokemukseni mukaan ole yleispäteviä perusteita. Siksi olisi kohtuullista esittää ainakin viite tutkimustietoon, joka tukee väitettä.

s. 10, Kuva 22 Kuva on vaikeaselkoinen.

s.10, kpl 3 eteenpäin Tehokkuusluvut merkitään kaiketi pisteillä, ei pilkuilla, vaikka käytäntö näkyykin horjuvan. RT:ssä se ei saisi horjua. Samoin, jos ollaan hyvin pedanttisia, itse asiassa laista sovelletaan myös tulkintaa, jonka mukaan rakennuslupa haetaan rakennuksen ulkoseinäpintojen mukaan lasketulle kerrosalalle ja myönnetään MRL:n perusteella rakennuslupakäsittelyssä poikkeus.

s.10, kpl 3 Kun tätäkin määräystä kierretään varsin systemaattisesti esim. rakentamalla välipohjaan vähäistä suurempi aukko ja täysi kellari, voisi olla perusteltua käyttää ilmaisua "tähdätään säästämiseen". Teksti saattaa muuten vaikuttaa tältä osin suunnittelun todellisuudesta irralliselta.

s.10, kpl 4 Viitaten edelliseen kommenttiin, todellinen tonttitehokkuus varsinaisen tehokkuusluvun lisäksi sallittavan kerrosalan ja kellari- ja hyötyullakkotulkintojen ansiosta saattaa olla runsaasti yli 0.5:den.

s. 11, kpl 3 "… pyritään sovittamaan …". Kts. aiempi kommentti: sopeuttaminen ei ole ainoa vaihtoehto.

s. 11, kpl 3 Keskustelu valmistalotuotannosta kuuluu kohtaan 4.4. tai omaksi kohdakseen.

ss. 11-12 Mihin esitetyt neliömetriohjeet perustuvat? Muuttuvatko ympäristön laatukriteerit "Tonttien vilkkaan kysynnän …" myötä? Vrt. seuraavan kappaleen aloitus … .

s. 12, kpl 2 "… rakennuskantaavoidaan …", p.o. "rakennuskantaa voidaan".

s. 12, kpl 2 Ilmeisesti väärät kuvaviitteet?

s. 12, kpl 2 Tässä kappaleessa samaista rakennuskantaa käsitellään kokonaisuutena – vaikkakaan ei sinänsä välttämättä ristiriitaisesti edellisen kappaleen kanssa, kuitenkin suojelunäkökulmasta. "… oleellinen viehätys on vuosikymmeniä asutun rakennuskannan muodostama[ssa] kokonaisuu[dessa]s. Näen tässä ristiriidan edellisen kappaleen tonttijakoohjeistuksen kanssa miljöönmuodostuksen näkökulmasta.

s. 14, kpl 4 Kts. yleiset kommentit: Vuorovaikutuksen kompastuskivet.

s. 17, kohta 4.6 Myös muilla juridisilla instrumenteilla voidaan pyrkiä kiihdyttämään kaavoitetun maan rakentamista, esim. rakennusmaamaksulla.

sivun alkuu

 

 

 

 

 

Helsingin hallinto-oikeudelle

KUNNALLISVALITUS

Valituksen kohde

Helsingin kaupunginhallituksen (khs) päätös 19.1.2004 84 § (liite 1) asiassa: Vartiokylän tonttien 45300/ 1-4 ja 6-13 sekä katu- ja lähivirkistysalueiden asemakaavan muuttaminen (nro 11189), asemakaava liitteenä 2.

Valitusperusteet

Päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja on muutoinkin lainvastainen jäljempänä esitetyin perustein.

Asian käsittelyvaiheet

Asemakaavan muutos on tullut vireille ja osallistumis- ja arviointisuunnitelma (liite 3) ollut nähtävillä tammikuussa 2003. Suunnitelmasta on annettu lausuntoja (liitteet 4-6) kaupunkisuunnitteluvirastolle. Kaupunkisuunnittelulautakunta (kslk) on tehnyt ehdotuksen asemakaavan muuttamisesta khlle 27.3.2003. Ehdotuksesta on tehty muistutukset (liitteet 7 ja 8) ja erillinen kirje (liite 9) khlle. Khs on hyväksynyt asemakaavamuutoksen kslkn ehdotuksen mukaisena 19.1.2004 (liite 2).

Asemakaavan muutoksella on nostettu ko. tonttien tehokkuutta luvusta 0,2 lukuun 0,25 ja muutettu asemakaavamääräyksiä.

Puutteet vuorovaikutuksessa

Olemme muistutuksissa sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta annetuissa lausunnoissa vedonneet maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 1, 5 ja 54 §:ien säännöksiin. Muistutuksissa ja lausunnoissa olemme tuoneet esiin mm. alueen nykyisen kaupunkikuvan sekä ympäristön ja rakennusperinnön mukaisen rakennustavan muuttumisen huonompaan suuntaan. Saman olemme todenneet koskien asuinympäristön väljyyttä, puustoa, muuta kasvillisuutta, luontoarvoja, lisääntyviä liikenne-, melu- ja saastehaittoja jne. Mielestämme perusteluitamme ei ole otettu kaavan laadinnassa huomioon vuorovaikutusmenettelyn edellyttämällä tavalla. Tämän seurauksena käsitykseksi on muodostunut, että kaupunki haluaa muuttaa ja hävittää nykyistä vallitsevaa alueen kaupunkikuvaa.

Vuorovaikutusmenettely on todettu MRL:n keskeiseksi tavoitteeksi. Sen tarkoituksena lienee suosia yhteistoimintaa ja toteuttaa sellaista vuorovaikutteista suunnittelua, jossa osallisten mielipiteet otetaan huomioon ja yhteensovittamisen tuloksena syntyy osallisia tyydyttävä ratkaisu. Ydinkysymyksen kaava-asian käsittelyssä muodostaakin se, onko vuorovaikutusmenettelyn tarkoitus toteutunut vai ei. Esitettyjen kannanottojen takana on vahva paikallinen kokemus ja näkemys, joita edustaa selvä enemmistö kaava-alueen tonttien omistajista. Lisäksi yhtä lukuun ottamatta naapuritonttien omistajat tai haltijat ovat allekirjoittaneet muistutuksen (liite 7). Myös paikallinen omakotiyhdistys on antanut vastaavansisältöisen muistutuksen (liite 8).

Kslk perustelee muistutusten hylkäämistä sillä, että "muutosalueella on kolmetoista tonttia. Neljä tontinomistajaa ei vastusta kaavamuutosta, joten kaavamuutoksen vastustus ei ole yksimielistä." Täyttä yksimielisyyttä ei ole voinut olla edes teoreettisesti, koska kaupunkisuunnitteluvirastosta saadun tiedon mukaan ilmeisesti yhden tontin omistajat ovat olleet muutosta virittämässä. Lisäksi yksi tontti on lausuntojen ja muistutusten jättöajankohtana ollut ns. "grynderin" eli perustajarakentajan omistuksessa, jonka tavoitteena oli toteuttaa tontilla mahdollisimman suuri rakennustehokkuus, joka ennakkomarkkinointi-ilmoitusten mukaan olisi ylittänyt jopa tehokkuusluvun 0,25. Sittemmin tontin omistus on vaihtunut ja nykyinen omistaja haluaa ilmoituksensa mukaan rakentaa vain yhden perheen talon pihoineen nykyisen ilmeen mukaisesti, mikä onkin alueen omakotiasumisen tunnusmerkki.

Lausunnoissa ja muistutuksissa on ehdotettu tonttikohtaista menettelyä vaihtoehtona koko kyseistä korttelia koskevalle kaavamuutokselle. Kslk on tähän todennut, että "Tonttikohtaiset kaavamuutokset vaativat saman käsittelyn kuin korttelikohtainen asemakaava, joten on tarkoituksenmukaista uudelleen kaavoittaa koko alue samalla kertaa." Tämä peruste ei mielestämme riitä kumoamaan ehdotusta tonttikohtaisuudesta, koska Vartioharjun alueella kaiken aikaa tehdään tonttikohtaisia kaavamuutoksia. Esimerkkeinä mainittakoon parhaillaan vireillä olevat, kaupunginkanslian kuulutuksessa 13.2.2004 (liite 10) mainitut kolme pientalotonttia. Lisäksi todettakoon, että kaupunki veloittaa oikeuksiensa mukaisesti yksittäisten tonttien kaavakäsittelystä erillisen korvauksen, joka kohdistuu oikeudenmukaisesti kaavamuutosta haluavaan ja siitä hyötyvään tontinomistajaan.

Perusteluna koko aluetta koskevalle kaavoitusmenettelylle kslk esittää myös, että viime vuosina on uudistettu osa-alue kerrallaan nykyistä vuonna 1962 vahvistettua Vartio-harjun luoteisosan asemakaavaa (liite 11). "Itäväylän pohjoispuolinen Vartioharjun pientaloalue on kokonaan uudelleen kaavoitettu lukuun ottamatta nyt käsiteltävänä olevaa Silkkikujan aluetta". Tähän on ensinnäkin todettava, että uusi MRL on tullut voimaan vasta vuoden 2000 alussa, joten sen velvoittamaa vuorovaikutusmenettelyä ei ole ollut tarpeen soveltaa aikaisempiin kaavoitustöihin, vaan kaupunki lienee voinut toteuttaa ne lähes täysin omien näkökohtiensa mukaisesti. Toisekseen, vaikka esim. Silkkikujan alueen viereisen korttelin no 45301 asemakaava on muutettu vasta vuonna 1995, ei sen tehokkuuslukua ole nostettu määrään 0,25, vaan se on edelleenkin 0,2 yhtä tonttikohtaista muutosta lukuun ottamatta.

Perusteluna tehokkuusluvun nostamiselle kslk myös viittaa tontin 45300/14 (Silkkitie 6) tehokkuuslukuun 0,3 eli alueella on jo käytössä erilaisia tehokkuuslukuja. Tähän todettakoon, että tontti on kaupungin omistama, joten kaupunki on voinut muuttaa sen kaavaa mielensä mukaan. Muutos on kuitenkin tehty sikäli hyvin, että tiivis rakentaminen on toteutettu tontin sisällä niin, että rakennusten etäisyydeksi naapuritonteista on voitu jättää 5 metriä ja kaistale on määritelty istutettavaksi alueeksi (liite 12).

Puutteet vaikutusten arvioinnissa

MRL edellyttää riittävää vaikutusten arviointia kaavaa laadittaessa. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:ssä mainitaan mm. elinympäristö, liikenne, kaupunkikuva, maisema, kulttuuriperintö ja rakennettu ympäristö. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa vaikutukset on kuitattu hyvin vaillinaisesti. Alueen kaupunkikuvaan ja rakennusperintöön liittyviä kysymyksiä ei ole riittävästi selvitetty eikä vuorovaikutusmenettelyä ei ole hyödynnetty lain tarkoittamalla tavalla. Tästä syystä ei kaupunki ole voinut vaikutuksiakaan arvioida.

Nykyinen rakennuskanta on pääosin puolitoista kerroksista ja harjakattoista. Vanhan asemakaavan (liite 11) mukaan kahta tonttia (liite 13) lukuun ottamatta tonteille voidaan rakentaa enintään kaksi asuntoa. Yhdelle tontille on sallittua rakentaa kolme ja yhdelle vain yksi asunto. Yhteensä määrä on 24 asuntoa. Uuden kaavan mukaan määrä tulisi olemaan pääosin kolme asuntoa per tontti. Kahdella tontilla määrä olisi kaksi asuntoa ja yhdellä yksi asunto. Yhteensä määrä olisi havainnekuvan (liite 14) mukaan 32 asuntoa. Myös pysäköintipaikat tonteilla lisääntyisivät. Liikenne ja sen aiheuttamat haitat kasvaisivat tuntuvasti.

Tehostaminen merkitsisi alueen kaupunkikuvan tuntuvaa muutosta. Jotta kerrosala saataisiin sopimaan tonteille, joudutaan kerrosmäärää lisäämään. Kaavamääräysten mukaan enintään 70% rakennusoikeudesta saa rakentaa yhteen kerrokseen. Uudet talot voidaan rakentaa täysin kaksikerroksisiksi ja kellarillisiksi (nyt puolitoista kerrosta). Rakennusten enimmäiskorkeuden korottaminen 7,5 metriksi sallii rakennettavaksi kaksi täyttä asuinkerrosta, kellarin ja mahdollisen ullakon. Asetelma antaa kolmikerroksista taloa muistuttavan kuvan nykyisten puolitoistakerroksisten rinnalle. Oheiset valokuvat (liite 15) myös havainnollistavat alueen nykyistä kaupunkikuvaa ja rakennuskantaa.

Rakennusten määrän ja pysäköintipaikkojen lisääntyminen muuttaisi asuinympäristöä huonompaan suuntaan jo puuston ja muun kasvuston katoamisesta johtuen. Samasta syystä melu- ja saastevaikutukset voimistuvat verrattuna vanhan kaavan mukaiseen tilanteeseen. Rakennustehokkuuden nosto uhkaa alueen vakiintunutta kaupunkikuvaa, rakentamistapaa ja sosiaalista ympäristöä.

Asuntojen lukumäärään liittyvän käsittämättömän perustelun muodostaa kslkn toteamus: "Nykyinen (tarkoittaa: vanha) asemakaava ei estä tonttien jakamista. Jos nykyiset tontit jaettaisiin kahtia ja kaksi suurinta tonttia kolmeen osaan, alueelle saisi rakentaa yhteensä 51 asuntoa." Tästä on päädytty toteamukseen, että asuntojen laskennallinen määrä uuden kaavan mukaan ei lisääntyisi, vaan pikemminkin vähenisi. Uuden kaavan mukaan on todettu voitavan rakentaa yhteensä enintään 44 asuntoa, mikäli nykyisiä tontteja ei jaeta. Laskelmassa täytynee olla jokin virhe huomioon ottaen myös vanhan kaavan edellyttämät rakennusten väliset etäisyydet.

Myös havainnekuva (liite 14) osoittaa, kuinka uuden kaavan mukainen rakentaminen tulisi muuttamaan alueen luonnetta ja asukkaiden elinympäristöä mielestämme huonompaan suuntaan. Talojen alle tulisi jäämään alueelle ominaisia luonnonarvoja, kuten kalliokumpareita (tontti 9) ja isoja siirtolohkareita (tontti 13, valokuva liitteessä 16), joita nykyisessä rakentamisessa on suojeltu ja säilytetty.

Kaiken kaikkiaan kaavamuutos ei mielestämme säilytä alueen perinteistä omakotimaista rakennetta eikä omakotiluonnetta. Myös Kaupunginmuseo toteaa, että "alueelle tyypillisten ominaisuuksien säilyttämistavoite on jossain määrin ristiriitainen sallitun lisärakentamisen kanssa". Katsommekin, että vaikutusten arviointi on suoritettu puutteellisesti eikä kaavamuutos täytä MRL:n edellyttämiä vaatimuksia. Kaupunginmuseon lausunto tukee käsitystämme, että varsinaista suojelua alueelle ei tule asettaa, mutta alueen kaupunkikuva ja rakennusperinnön mukainen rakentamistapa tulee säilyttää.

Edelleen sekä em. lausunnoissa että muistutuksissa on vedottu lisääntyvän liikenteen ja pysäköinnin tuomiin ympäristö- ja toimintahaittoihin. Muistutuksessa on vedottu mm. hälytysajon vaikeutumiseen, jopa estymiseen liikenteen ja kadunvarsipysäköinnin lisääntyessä erityisesti talvisaikaan, kun mm. lumen läjitystila kapeilla kaduilla jää vähäiseksi (mitoitusleveys vain 5…6 metriä, jalkakäytäviä ei ole). Kyse on todellisesta vaikeudesta, jonka on osoittanut myös kuluva talvi. Kaavaehdotusta kslk:ssa käsiteltäessä ei esille tuodusta muistutuksesta huolimatta ole kuitenkaan pyydetty pelastuspalvelulautakunnan tai pelastuslaitoksen lausuntoa.

Menettelytavat

Päätöksen perusteluissa todetaan: "Asemakaavamääräykset ovat Vartioharjun kaavamuutosperusteiden mukaiset". Kun perusteita on selvitetty, on ilmennyt, että lause liittyy erään yksittäisen tontin asemakaavan muuttamiseen vuonna 1998 (liite 17). Sen sijaan mitään yleistä päätöstä ei khs eikä kslk ole kaavamuutosperusteiksi tehnyt. Katsomme, että vetoaminen yleisti tällaiseen yksittäiseen tapaukseen ei ole pätevä. Pikemminkin johtopäätös on se, että muutoksia tulee tarkastella tonttikohtaisesti. Mainitun tyyppistä yleisperiaatetta ei siis tule käyttää tässä yhteydessä.

Kaavaehdotuksen käsittelyyn liittyy myös sellainen menettely, että kslklle kaavamuutos on esitelty ns. b- asiana. Kaupunkisuunnitteluvirastosta saadun tiedon mukaan jaolle

a- ja b- asioihin ei ole lautakunnan päättämiä eikä johtosäännöissä tai muulla tavoin kirjattuja perusteita esim. sen mukaan, onko asia lautakunnan, kaupunginhallituksen tai kaupunginvaltuuston päätettävissä. Esittelyluokan ratkaisee kulloinkin asianomainen esittelijä. Katsomme, että muutoksen suuruutta ja asian merkittävyyttä on vähätelty sekä todelliset vaikutukset on haluttu sivuuttaa. Kslkn kanta ei myöskään ollut yksimielinen. Yksi jäsen, joka oli perehtynyt kohteeseen paikan päällä, vastusti kaavamuutosta.

Menettelytavat viittaavat siihen, että kaavamuutosta on valmistelutyössä pidetty vähämerkityksellisenä ja tämä on mitä ilmeisimmin vaikuttanut myös mm. vuorovaikutusmenettelyn ja vaikutusten arvioinnin tulokseen.

Todettakoon myös, että kslkn lausunto ei ole khn listalla sellaisenaan, vaan sitä on lyhennelty. Koska listan liitteinä ei myöskään ole tehtyjä muistutuksia, antaa esittelytapa muistutuksen tekijöiden kannalta päättäjille puutteellisen kuvan.

Yhteenvetona esitämme, että hallinto-oikeus edellä todetuin sekä aikaisemmin lausunnoissa ja muistutuksissa esitetyin perustein kumoaisi Helsingin kaupunginhallituksen 19.1.2004 tekemän päätöksen.

Liiteluettelo erillisenä

Helsingissä helmikuun 24. päivänä 2004

sivun alkuu

 

 

 

 

 

 

 

 

KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE

Asia Asemakaavan muutosta koskeva valitus

Päätös, johon haetaan muutosta

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 04/0659/5.

Valittajat Juha-Pekka Koljonen ja 27 asiakumppania

Prosessiosoite

Oik.kand. Olli Piironen
Vuosaaren lakiasiaintoimisto
Vuotie 45
00980 Helsinki
Puh 09-3411 191, 050-512 4331

Valitusperusteet

Päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja on muutenkin lain vastainen.

Vaatimus Hallinto-oikeuden päätös vaaditaan kumottavaksi ja asia palautettavaksi Helsingin kaupunginhallitukselle uutta käsittelyä varten.

Perustelut Hallinto-oikeuden ratkaisusta ei käy ilmi, miten tai onko se ollenkaan ottanut huo-mioon eräitä valituksessa ja kaupungin lausunnosta annetussa vastaselityksessä esi-tettyjä argumentteja.

Kaavamuutoksen lähtökohtia ja tavoitteita

Hallinto-oikeus toteaa: "Vartioharjun pientaloalueilla noudatetaan kaavoitusperiaatet-ta, jonka mukaan tehokkuusluku voidaan nostaa luvusta e=0,20 lukuun e=0,25". Tämä kaupungin lausuma on esitetty osallistumis- ja arviosuunnitelmassa /15.1.2003 sekä hallinto-oikeudelle 24.2.2004 tehdystä valituksesta 10.5.2004 annetussa kaupungin lausunnossa. Hallinto-oikeuden toteamus on siten suora lainaus niistä. Kaupunginhal-lituksen päätöksessä 19.1.2004 sama asia todetaan seuraavasti: "…tonttien 45300/1-4 ja 6-13 tehokkuusluku nostetaan luvusta 0,20 lukuun 0,25. Asemakaavamääräykset ovat Vartioharjun kaavamuutosperiaatteiden mukaiset".

Kaupunki lausunnossaan toteaa edelleen, että "kaupunkisuunnittelulautakunta on hy-väksynyt Vartioharjun asemakaavan muutosperiaatteet 22.9.1988 asemakaavan muu-toksen nro 9515 hyväksymisen yhteydessä. Periaatteet koskevat koko Vartioharjun pientaloaluetta. Lautakunta on päättänyt, että ko. esimerkkitapauksessa käyttöön otettavia uusia merkintöjä ja määräyksiä on tullut mahdollisuuksien mukaan soveltaa muita asemakaavan nro 4933 osa-alueita uudistettaessa, kuitenkin siten, että alueiden omat erityispiirteet on pyritty ottamaan huomioon". Lausunnossa viitataan vielä kaavamuutoksiin nrot 10647/8.10.1998, 10851, 10852, 10834 ja 10863.

Hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa valittajat ovat todenneet asian liittyneen erään yksittäisen tontin asema-kaavan muuttamiseen vuonna 1998, mutta mitään yleistä päätöstä ei kaupunginhallitus eikä kaupunkisuunnittelulautakunta ole asiassa tehnyt. Valittajat katsovat, että vetoaminen yleisesti tällaiseen yksittäiseen tapaukseen ei ole perusteltua. Lisäksi on huomattava, että valituksen alaisessa tapauksessa ei ole otettu huomioon alueen omia eritys-piirteitä, jotka tulisi päätöksen mukaan huomioida.

Lautakunnan 22.9.1988 tekemästä päätöksestä (sanamuoto nähtävissä valittajien vas-taselityksessä hallinto-oikeudelle s. 4) ilmenee, että periaatteet on hyväksytty sovel-tuvin kohdin ohjeiksi, mutta ei siis sitoviksi periaatteiksi. Päätöksen listatekstissä otsikon "Määräysten soveltaminen muulla asemakaava-alueella" alla on todettu, että maanomistajille ja naapureille on annettu tilaisuus lausua mielipiteensä ao. asema-kaavan muutosehdotuksesta. Sen sijaan tällaisen yleisen periaatteen osalta ei ole kuul-tu muita kaava-alueen 4933 asukkaita. Muutosperiaatteita ei ole myöskään lähetetty kaupunginhallitukselle hyväksyttäväksi. Ei myöskään ole osoitettu, että ko. muutos-periaatteiden yleinen hyväksyminen olisi delegoitu kaupunginsuunnittelulautakun-nalle.

Edellä esitetyn vuoksi tällaisen epävirallisen periaatteen käyttäminen perusteluna kaa-vapäätökselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain periaatteiden mukaista.

Vuorovaikutus, osallistuminen ja tiedottaminen asemakaavaa laadittaessa

Hallinto-oikeus ei ole käsitellyt valituksessa todettua asiaa, että kaupunginhallitukselle tehdyn muistutuksen oli allekirjoittanut kymmenen kaava-alueen kolmestatoista ton-tinomistajasta eli selvästi enemmistö sekä lisäksi naapuritonttien omistajat tai haltijat yhtä lukuun ottamatta. Myös paikallinen omakotiyhdistys oli antanut vastaavan sisäl-töisen muistutuksen. Samaten valituksen on allekirjoittanut selkeä enemmistö eli yhdeksän tontinomistajaa ja vastaava joukko naapuritonttien omistajia tai haltijoita. Myös paikallinen omakotiyhdistys on tehnyt valituksen. Kaupunki on perustellut muistutuksen hylkäämistä sillä, että "kaavamuutoksen vastustus ei ole yksimielistä". Lausunnossaan kaupunki toteaa, että yksimielisen vastustuksen puuttuminen "ei ole peruste muistutuksen hylkäämiselle vaan ainoastaan toteamus siitä, etteivät kaikki tontinomistajat ole vastustaneet muutosta". Lausuma voidaan lukea myös siten, että vastustuksen ollessa yksimielistä kaupungin suhtautumistapa olisi toinen.

Valittajien vastaselityksessä tuodaan esille myös se kysymys, onko kaupunki asiassa toiminut demokraattisen, perustuslakiin pohjautuvan päätöksen teon perusteiden mu-kaan vai ei. Maankäyttö- ja rakennuslain henki vuorovaikutussäännöksiä lakiin kirjoi-tettaessa on ollut se, että sen lisäksi että osallisille annetaan mahdollisuus lausua mie-lipiteensä, niitä tulisi myös ottaa kaavoituksessa huomioon. Kuten valituksessa on todettu, vuorovaikutusmenettelyn tarkoituksena on suosia yhteistoimintaa ja toteuttaa sellaista vuorovaikutteista suunnittelua, jossa osallisten mielipiteet otetaan huomioon ja yhteensovittamisen tuloksena syntyy osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:ssä mainitaan erityisesti maanomistajat ja ne, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa. Kaa-vamuutoksen vastustajilla on vahva paikallinen kokemus ja näkemys alueensa olosuh-teista. Kaavamuutos voitaisiin asukkaiden mielestä tehdä myös kevyemmin keinoin mm. rakennusten, etenkin tontin rajoista luettavien vähimmäisetäisyyksien ja enim-mäiskorkeuksien muuttamisen suhteen. Alueella asuvien mielipiteet tulee nähdä asian-tuntijalausuntoina niistä eritysolosuhteista, joita alueella vallitsee. MRL 54 §:n 3 momentin mukaan asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Tämän vuoksi asukkaiden mielipiteet tulisi ottaa huomioon.

Vastaselityksessä on myös tuotu esille kaupungin lausunnossa oleva virhe. Siinä tode-taan kolmen tontin (3,10,12) omistajien toivovan tehokkuusluvun nostamista. Vasta-selitykseen on liitetty tonttien 3 ja 10 osalta aineisto siitä, että kaupungin väite ei pidä paikkaansa, sekä todettu, että tontin 12 osalta ei ole esitetty näyttöä.

Hallinto-oikeus ei ole ratkaisunsa perusteluissa ottanut kantaa näihin asioihin.

Koskien kaavamuutoksen esittelyä lautakunnalle kaavaehdotuksesta tehtyine muistu-tuksineen ns. b-asiana hallinto-oikeus on vain siteerannut kaupungin lausuntoa, mutta ei ole käsitellyt valituksessa eikä vastaselityksessä asiasta esitettyjä lausumia. Hallin-to-oikeus ei ole myöskään käsitellyt sen maininnan puuttumista listalta, että muistu-tukset olisivat olleet nähtävillä esittelijällä. Julkishallinnossa asiat tulisi olla kirjattuna sellaisina päätöksinä, että yksiselitteisesti voidaan todeta päätösvallan delegoinnit ja ulkopuolisenakin ymmärtää esittelyssä käytettyjen menettelytapojen merkityksen. Kuntalain 50 §:n mukaan kunnanvaltuusto hyväksyy hallintosäännön, jossa annetaan tarpeelliset säännökset mm. esittelystä. Esittelyn epätäsmällisyys ja puutteellisuudet viittaavat siihen, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä tai esittelijä on ylittänyt toimivaltansa. Jättämällä ratkaisua tehdessään ko. asiat käsittelemättä ja siten perustelemalla hallinto-oikeus on sivuuttanut valittajien oikeusturvan kannalta erittäin oleellisen asian.

Hallinto-oikeus on käsittänyt väärin sen, että valituksissa olisi väitetty kaava-alueen olevan liian suuri. On vain todettu, että koska enemmistö kaava-alueen tontinomista-jista ja naapuristosta vastustaa kaavamuutosta sellaisena kuin kaupunki on sitä ajanut, kaupungin tulisi käyttää poikkeuslupa- tai tonttikohtaista menettelyä tontin omistajan niin halutessa. Tätä esitystä on perusteltu mm. sillä, että se on alueella ennestäänkin tavanomainen käytäntö ja että olemassa olevien rakennusten omistajien mielipiteet tulevasta rakentamisesta, esim. rakennusten etäisyys tontin rajasta, voitaisiin parem-min ja yksilöllisesti ottaa huomioon. Menettely myös antaisi ko. vanhoille tontinomis-tajille tasapuolisemman lähtökohdan kuin toteutetunlainen pakkokaavoitus.

Vaikutusten selvittäminen ja niiden arviointi

Hallinto-oikeus ei ole käsitellyt alueelle ominaisten luontoarvojen kuten erikoisen kalliokumpareen ja ison siirtolohkareen säilyttämisestä valittajien esille tuomia näkö-kohtia. Toimivaa lisärakentamista ei voida suorittaa niitä tuhoamatta ja nykyisten rakennusten sijainti huomioon ottaen. Ne on todettu esimerkkeinä siitä, että vaikutus-ten arviointia ei ole suoritettu lain edellyttämällä tavalla huolimatta asiasta tehdyistä muistutuksista. Ne ovat myös osoituksena siitä, miten virheellisesti ja nykytilanteesta piittaamattomasti eräiden muidenkin esille tuotujen seikkojen suhteen havainnekuva on piirretty. Kaupunki on esittänyt havainnekuvan osallistumis- ja arviosuunnitelmaan kiinteästi kuuluvana asiakirjana ja pyytänyt osallisilta mielipiteitä siitä. Sen jälkeen kuitenkin on todettu, että kuva on kaavamuutoksen kannalta merkityksetön. Menettely ei ole maankäyttö- ja rakennuslain mukaista.

Helsingin Veden lausunto on vastaselityksessä todettu virheelliseksi ja kaupunginhal-lituksen päätös on perustunut virheelliseen lausuntoon. Hallinto-oikeuden olisi pitänyt ottaa kantaa selviin virheisiin.

Asemakaavan sisältövaatimukset ja hyväksytyn asemakaavan muutoksen lain-mukaisuus valituksenalaisilta osilta

Viitataan edellä esitettyyn koskien luonnonympäristön vaalimista ja siihen liittyvien erityisten arvojen hävityskieltoon.

Rakennusoikeudet, liikenne ja pysäköinti

Viitataan edellä esitettyyn koskien kaavamuutosperiaatteita.

Koskien kaavamerkintöjä Ao2 ja Ao3 hallinto-oikeus ei ole käsitellyt vastaselityk-sessä esitettyä, jossa mm. osoitetaan lausunnon olevan teoretisointia esim. rakennusten keskinäiset etäisyydet ja huoneistokoot huomioon ottaen. Lausunnossa käytetty tapa esittää asioita tosiasioina niiden todellisesta tilasta välittämättä ei voine olla lain vaatimusten mukaista.

Helsingissä 26 päivänä lokakuuta 2004

Juha-Pekka Koljonen ja 27 asiakumppania

Laati Olli Piironen
oik.kand., Helsinki

Liitteet: - Helsingin hallinto-oikeuden päätös 04/0359/5, 23.9.2004 valitusosoituksineen

- tiedoksisaantitodistus
- avoin asianajovaltakirja

sivun alkuu

 

 

13.2.2003 Helsinki

 

 

 

 

 

 

HELSINGIN KAUPUNGIN

KAUPUNKISUUNNITTELUVIRASTO

47. kaupunginosan kortteleita 47240-47247 ja katualueita koskeva asemakaavan muutosluonnos

Viite Kaupunkisuunnitteluviraston 23.4.2003 päivätty osallistumis- ja arviointi-suunnitelma ja keskustelutilaisuus 27.5.2003 sekä 19.1.2004 päivätty kirje asemakaavan muutosluonnokseen tehdyistä tarkistuksista.

Vartio- ja Mellunkylän kiinteistöyhdistys ry toteaa, täydentäen aikaisempaa lausuntoaan, 19.1.2004 asemakaavan muutosluonnokseen tehdyistä tarkistuksista seuraavaa:

Muutetussakin kaavamuutosluonnoksessa suositaan vapaa-alueiden ja siten todellisen tonttikoon radikaalia pienenemistä asuntojen lukumäärää ja rakennusoikeutta kasvattamalla. Asemakaavamääräyksissä ja merkinnöissä esitetään edelleen, että tonttijaolla muodostettavan tontin pinta-alan tulee olla vähintään 500 m².

Vartio- ja Mellunkylän kiinteistöyhdistys ry:n mielestä on hyvä, että 1/400 -määräys on muodossa "... kutakin tontin täyttä 400 m²:ä kohti. Määräys mahdollistaa kuitenkin edelleen yli 1200 m² tonteilla liian pienet todelliset tontin osuudet asuntoa kohti. Alueen ilme ja toisaalta asumismuodolle ominainen väljyys tuhoutuvat siis muutetunkin kaavaehdotuksen salliman toiminnan seurauksena.

Rakennusoikeuden nostamisesta ja asuntojen määrän lisääntymisestä aiheutuvaan asemakaavan kirjattujen tavoitteiden ja muutosluonnoksen sisällön ristiriitaisuuteen ei ole otettu kantaa. Myöskään asiaan vaikuttavia kaavamääräyksiä ei ole muutettu.

Kaavamuutosluonnoksessa suojeltavaksi esitettyjen rakennusten suojelumerkinnän sisältö ei ole muuttunut aiempaa konkreettisemmaksi. Pelkkä suojelumääräyksen toistaminen ei riitä pyytämäksemme suojelukriteerien selvitykseksi.

On kuitenkin ilahduttavaa, että suojeltavaksi aiotuista rakennuksista on suoritettu uudelleenarvionti. Asian toinen, kielteinen, puoli on se, että alkuperäinen määrittely oli muutostarpeesta päätellen puutteellinen. Suorittamamme uusintakatselmuksen perusteella on lisäksi edelleenkin vaikea ymmärtää suojeltavaksi ehdotettujen rakennusten valintaperusteita. Uudelleenarvionti ei myöskään hälvennä epäilyä siitä, voidaanko rakennuksia laajentaa niiden menettämättä ominaisluonnettaan. Myös muut VMKY:n aiemmin teemasta esittämät kysymykset jäävät korjatussa muutosluonnoksessa vaille vastausta, eikä muutosluonnoksen esittäminen näin ollen täytä lain osallistumisperiaatteen henkeä ja tarkoitusta.

Aiemmin liiteaineistona esitetty "Uussillantien havainnekuva 1:2000" on jätetty pois muutosluonnoksen aineistosta. Tämä on hyvä asia havainnolistuksessa mainitsemiemme ongelmien johdosta. Tilalle tarvittaisiin kuitenkin jokin havainnollistava menettely, kuten esim. pienoismallin esittäminen.

Toimitetuista asiapapereista ei edellenkään käy ilmi tonttien koko, vaikka tällä tiedolla on ratkaiseva merkitys arvioitaessa kaavamuutoksen mahdollisia vaikutuksia. Kiinteistöyhdistys esittääkin edelleen, että huolimatta kaavamuutosalueiden laajuudesta osallistumis- ja arviointisuunnitelmista on käytävä ilmi tonttien koko, jotta kaavamuutoksen todellisten vaikutusten arviointi olisi mahdollista.

Viitaten MRL:n 65 §:än pyydämme perustellun kannanoton esittämiimme huomautuksiin. Niinikään pyydämme tiedon kaavamuutoksen edistymisestä MRL:n 67 §:n mukaan.

Kunnioittavasti,

Vartio- ja Mellunkylän kiinteistöyhdistys ry

Anssi Paasivirta Eino Pohjola
puheenjohtaja rahastonhoitaja

sivun alkuu

 

 

 

                                                                                                                                13.4.2004 Helsinki

HELSINGIN KAUPUNGIN KAUPUNKISUUNNITTELUVIRASTO

Valmisteilla oleva Vartioharjun Varjakanmäen puistoalueen asemakaavanmuutos

Viite Kaupunkisuunnitteluviraston 11.3.2004 päivätty osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja 18.3.2004 päivätty ilmoitus em. asemakaavamuutoksen valmisteille tulosta

Vartio- ja Mellunkylän kiinteistöyhdistys ry toteaa mielipiteenään asemakaavan muutoksesta seuraavaa:

Yhdistys vastustaa osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa sekä valmisteilla olevassa kaavamuutoksessa esitettyjä tavoitteita järjestää ajoyhteys olemassa olevan puistoalueen kautta puistoa ympäröiville tonteille ja kaavoittaa uusia pientalotontteja.

Vartiokylän lahden ympäristön puistoalueita on syytä suojella ja kehittää puistoina. Varjakanmäen vaalimista puoltaa lisäksi sen arvokas puusto, itse mäen lakialue avokalliopaljastumineen, sekä puistosta aukeavat kauniit näkymät.

Alueen kaavoittaminen pientalotonteiksi olisi erittäin arveluttavaa, koska mäen osittainenkin rakentaminen näkyisi sijaintinsa vuoksi kauas Vartiokylänlahden maisemassa. Nykyiselläänkin niukkaa puistoaluetta ei myöskään tulisi pirstoa ajoteillä tai raivaamalla ajoyhteyksiä.

Ympäröiville tonteille on olemassa ajoyhteydet, joten pyynnölle saada toinen ajoyhteys ei ole vahvoja asemakaavallisia perusteita. Uudet ajoyhteydet palvelisivatkin lähinnä esitetyistä vaihtoehdoista numeroa viisi, jossa puisto olisi suurelta osaltaan kaavoitettu pientalotonteiksi. Jos näin tehtäisiin, jäisi puistoalue liian pieneksi ja eristäytyneeksi voidakseen toimia puistona.

Vartio- ja Mellunkylän kiinteistöyhdistys esittääkin, että asemakaavamuutos-hankkeesta luovuttaisiin ja keskityttäisiin sen sijaan kehittämään jo olemassa olevia resursseja. Varjakanmäki voitaisiin aktivoida toimivaksi esikaupunkipuistoksi asianmukaisin hoito- ja puhdistustoimenpitein. Lisäksi alueen tunnettuutta voitaisiin lisätä esim. opastein ja mahdollisesti avaamalla harkitusti näkymiä puistosta.

Kunnioittavasti,

Vartio- ja Mellunkylän kiinteistöyhdistys ry

Anssi Paasivirta Pekka Kokko
puheenjohtaja sihteeri

sivun alkuu

 

 

 

Digita Oy Helsinki 12.11.2004
PL 135
00521 Helsinki

Digilähetysten näkyvyysongelmat

Vartio- ja Mellunkylän alueella Helsingissä on ollut pysyvästi ongelmia analogisten televisiolähetysten näkyvyydessä. Olemme aikoinaan kirjelmöineet ongelmasta Yleisradiolle ja Digita Oy:lle. Lisäksi asiasta on informoitu liikenne- ja viestintäministeriötä sekä Viestintävirastoa.

Digita Oy teki yhteistyössä yhdistyksemme kanssa kesällä 2000 television näkyvyysselvityksen noin 50 taloudessa eri puolilla Vartio- ja Mellunkylän omakotialuetta. Selvitys osoitti, että alueellamme todella esiintyy laajalti ongelmia analogisten televisiolähetysten näkyvyydessä. Selvityksessä kuitenkin todettiin, että digitaaliset lähetykset tulevat näkymään alueella.

Merkittävä osa kotitalouksista onkin viime aikoina hankkinut digiboxeja. Valitettavasti nyt on todettava, että monissa osissa Vartiokylän ja Mellunkylän aluetta myöskään TV:n digitaaliset lähetykset eivät näy kunnolla. Kuva häviää ruudukoiksi ja ääni katkeilee. Stereo TV:ssä on voimakasta pauketta äänessä ja TV 2:n tekstitys puuttuu usein. TekstiTV:n näkyvyydessä on ongelmia. On selvää, että ongelmia ei voida selittää talouksien antenniverkon puutteilla, sillä olemme selvittäneet asiaa antenniasennusliikkeiltä, jotka ovat todenneet, että monesti ongelmat eivät ole olleet ratkaistavissa antennilaitteita uusimalla.

Katsomme, että tilanne ei ole oikeudenmukainen. Maksamme televisiolupamme, mutta emme saa sen vastineeksi kunnollista signaalia vastaanottimiimme. Tiedustelemme mitä asialle aiotaan tehdä ja missä aikataulussa?

Yhdistyksemme johtokunnan jäsen, Seppo Kalliojärvi, on käynyt asiasta kanssanne useita puhelinkeskusteluja saamatta vastauksia kysymyksiinsä.

Pyydämme kirjallista vastausta pikimmiten. Lisätietoja toimimattomuuksista antaa Seppo Kalliojärvi, puhelin 040-9000 190. Pyydämme kirjallista vastausta kotiosoitteella Seppo Kalliojärvi, Hakostarontie 18, 00970 HELSINKI.

Vartio- ja Mellunkylän Kiinteistöyhdistys ry.

Anssi Paasivirta Pekka Kokko
puheenjohtaja sihteeri

Tiedoksi:
Liikenne- ja viestintäministeriö
Viestintävirasto

sivun alkuu

 

17.12.2004 Helsinki

 

 

 

 

HELSINGIN KAUPUNGIN

KAUPUNKISUUNNITTELUVIRASTO

 

47. kaupunginosan kortteleita 47188-47195, korttelin 47196 tontteja 6-8 ja 12, korttelia 47197 sekä katualueita koskeva asemakaavan muutosluonnos

  Viite Kaupunkisuunnitteluviraston 15.11.2004 päivätty lausuntopyyntö ja siihen liittyvä 9.9.2002 päivätty osallistumis- ja arviointisuunnitelma.

Vartio- ja Mellunkylän kiinteistöyhdistys ry toteaa asemakaavan muutosluonnoksesta seuraavaa:

Kaavamuutosluonnoksessa suositaan vapaa-alueiden ja siten todellisen tonttikoon radikaalia pienenemistä asuntojen lukumäärää ja rakennusoikeutta kasvattamalla. Asemakaavamääräyksissä ja merkinnöissä esitetään, että tonttijaolla muodostettavan tontin pinta-alan tulee olla vähintään 450 m², missä on edelleen pienennetty pientä sallittua tonttikokoa 50 neliömetrillä verrattuna aikaisempiin alueen kaavamuutoksiin. VMKY vastustaa tätä kehityssuuntaa. Määräys tulisikin muuttaa muotoon ”… tulee olla vähintään 500 m²”.

Vartio- ja Mellunkylän kiinteistöyhdistys ry:n mielestä on hyvä, että 1/400 -määräys on  muodossa ”... kutakin tontin täyttä 400 m²:ä kohti. Määräys mahdollistaa kuitenkin edelleen yli 1200 m² tonteilla liian pienet todelliset tontin osuudet asuntoa kohti. Alueen ilme ja toisaalta asumismuodolle ominainen väljyys tuhoutuvat siis muutetunkin kaavaehdotuksen salliman toiminnan seurauksena.

Rakennusoikeuden nostamisesta ja asuntojen määrän lisääntymisestä aiheutuva alueen ilmeen muuttuminen ei ole toivottavaa.

Kaavamuutosluonnoksessa suojeltavaksi esitettyjen rakennusten suojelumerkinnän sisältö ei ole konkreettinen. Pelkkä suojelumääräyksen esittäminen ei riitä suojelukriteerien selvitykseksi.

Aiemmissa kaavamuutoksissa suojeltavien rakennusten alkuperäinen määrittely oli puutteellinen. Suorittamamme katselmuksen perusteella on vaikea ymmärtää tämänkään alueen suojeltavaksi ehdotettujen rakennusten valintaperusteita. Tietoomme on tullut, että alueella esiintyy suojelupäätöksen vastustusta. Muutosluonnos ei näin ollen täytä lain osallistumisperiaatteen henkeä ja tarkoitusta.

Alueen kaavan erikoisuutena on sen liite: alueen (sic!) korjausohjeet. Ohjeissa määritellään hyvin yksiselitteisesti miten alueen rakennusten mm. sokkeli, ulkoseinät, katto, ikkunat, ovet ja räystäät tulee korjata. Ohjeiden henki on rintamamiestalojen aikakauden ilmettä tavoitteleva. Mm. alumiinipuitteiset ja lapeikkunat olisivat kiellettyjä. Aiemmista asemakaavamuutoksista saadun kokemuksen perusteella on hyvin vaikea ymmärtää miksi juuri tämä alue pitäisi suojella näin raskaalla menettelyllä. Tehdyn katselmuksen perusteella alueella on tällä hetkellä kaiketi kaksi rakennusta, joka väljästi tulkiten täyttäisivät korjausohjeen vaatimukset. Lisäksi alueella on käytetty suojelumerkintää varsin laajasti.

VMKY esittääkin luopumista yllämainitusta korjausohjeesta. Perusteluina tälle ovat mm. asukkaiden todettu vastustus alueen ”museoimista” kohtaan. Lisäksi katselmuksen perusteella on voitu todeta, että alue ei ole enää vuosikymmeniin – mikäli koskaan - ollut yhtenäinen rintamamiestaloalue. Kuten aiemmissa lausunnoissaan VMKY esittää alueen kaavoittamisen suunnaksi sen kehittämistä vehreänä ja väljästi rakennettuna omakotialueena, jolla on puolitoistakerroksisia vanhaan rakennuskantaan hyvin sopeutuvia taloja. Samoin kuin Uussillantien ja Arhotien alueista antamissaan lausunnoissa VMKY toteaa, että alueen ilme ja asumismiljöö tulee säilyttää.

Muutosluonnoksen vaikutusten havainnollistamiseksi olisi esitettävä jokin maallikollekin avautuva esitys, kuten esim. pienoismallit alueesta ennen ja jälkeen muutetun kaavan toteutumista.

Toimitetuista asiapapereista ei edelleenkään käy ilmi tonttien koko, vaikka tällä tiedolla on ratkaiseva merkitys arvioitaessa kaavamuutoksen mahdollisia vaikutuksia. Kiinteistöyhdistys esittääkin edelleen, että huolimatta kaavamuutosalueiden laajuudesta osallistumis- ja arviointisuunnitelmista on käytävä ilmi tonttien koko, jotta kaavamuutoksen todellisten vaikutusten arviointi olisi mahdollista

Viitaten MRL:n 65 §:ään pyydämme perustellun kannanoton esittämiimme huomautuksiin. Niinikään pyydämme tiedon kaavamuutoksen edistymisestä MRL:n 67 §:n mukaan

Kunnioittavasti,

Vartio- ja Mellunkylän kiinteistöyhdistys ry

Anssi Paasivirta                           Eino Pohjola                                               

puheenjohtaja                               rahastonhoitaja                                               

sivun alkuu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uudenmaan tiepiirille ja Helsingin kaupungin kaupunkisuunnittelulautakunnalle

Itäväylän ja Riskutien/ Vartioharjuntien risteyksen varustaminen liikennevaloilla

Kyseinen risteys on muodostunut hengenvaaralliseksi. Tilannetta on pahentanut Itäväylän eteläpuolelle rakennettu puutarhamyymälä, joka on lisännyt huomattavasti Riskutieltä Itäväylän yli Vartioharjuntielle suuntautuvaa liikennettä.

Vaaratilanteita sattuu usein, etenkin kun ajonopeudet Itäväylällä säännöllisesti ylittävät sallitun nopeuden. Keskustasta tulevat autot ajavat vasenta kaistaa ohi muun liikenteen, joka sekin kulkee nopeusrajoituksesta piittaamatta, ja kiilaavat viime tingassa oikeanpuoleiselle, risteyksen ohi johtavalle kaistalle. Samoin Porvoon suunnasta tulevat autot käyttävät risteykseen tultaessa vasenta kaistaa ohituskaistana, vaikka se on tarkoitettu risteyksessä etelään Vartioharjuntielle kääntymiseen.

Itäväylällä kulkee molempiin suuntiin myös paljon raskasta liikennettä suurilla nopeuksilla. Tilannetta pahentaa sekin, että Itäväylälle on huono näkyvyys etenkin Riskutieltä tultaessa. Näkyvyyttä huonontavat keskikaistojen istutukset ja talvella korkeat lumivallit. Ne vaikeuttavat

myös kääntymistä Itäväylältä Riskutielle keskustasta tultaessa.

Riskutieltä Itäväylälle Porvoon suuntaan käännyttäessä joudutaan yleensä pysähtymään liikenteenjakajan kohdalle. Liikennevirran väliin pääseminen on vaikeaa. Usein odottamassa on kaksi tai kolmekin autoa rinnakkain. Ne joutuvat jäämään osittain em. Porvoon suunnasta etelään kääntyvälle kaistalle, jolloin Porvoon suunnasta ohitusmielessä laittomasti tulevat autot

aiheuttavat vaarallisia tilanteita. Väylän eteläpuolelta samaan aikaan Porvoon suuntaan pyrkivät autoilijat eivät puolestaan ymmärrä, että liikenteenjakajan kohdalla odottava auto tai autot ovat jo etuajo-oikeutetulla alueella. Liikenteen nopea tempo aiheuttaa tässäkin vaaratilanteita, kun molemmat kuljettajat yrittävät päästä yhtä aikaa itään ajavaan liikennevirtaan.

Riskutieltä Itäväylälle Kontulasta ja lähialueilta tuleva liikennemäärä on lisääntynyt mm. sen vuoksi, että Linnanherrantie on varustettu huomattavasti useammilla töyssyillä kuin Riskutie. Tästä johtuen Riskutie on ajamisen kannalta paljon houkuttelevampi. Toteutettu ratkaisu on ristiriidassa siihen nähden, että Linnanherrantien ja Itäväylän risteys on siinä jo sattuneen onnettomuuden seurauksena varustettu liikennevaloilla. Valoista johtuen risteys olisikin poikittaisliikenteelle selvästi turvallisempi liittymiskohta. Tilanteen parantaminen edellyttäisi toimenpiteitä Linnanherrantiellä.

Tilannetta tulee vielä nykyisestäänkin pahentamaan Vuosaaren sataman valmistuminen ja sieltä keskustaan sekä päinvastoin suuntautuva liikenne, erityisesti raskas liikenne. Liikenteen vähäisyyttä korostavista ennusteista ja suunnitelmista huolimatta ei ole uskottavaa, että se suuntautuisi kokonaan kehäteille. Väistämätön inhimillinen piirre ja tosiasia on, että liikenne kulkee suorinta tietä.

Yhdistyksemme on erittäin huolestunut tilanteesta ja esittää, että Itäväylän ja Riskutien risteys varustetaan liikennevaloilla mahdollisimman nopeasti, jotta liikenneonnettomuuksilta vältyttäisiin. Jos sellaisia sattuu, niiden voi olettaa olevan hyvinkin tuhoisia .

Asiasta on oltu asukkaiden toimesta yhteydessä sekä Uudenmaan tiepiirin että kaupunkisuunnitteluviraston ao. suunnittelijoihin.

Pyydämme vastauksen kirjelmäämme, myös sen käsittelyn edistymisvaiheista.

Helsingissä elokuun 29 päivänä 2005

Vartio- ja Mellunkylän Kiinteistöyhdistys ry

sivun alkuu